Kolmen pojan äitinä olen tottunut siihen, että rahasta keskustellaan lasten kasvun myötä lisääntyvässä määrin. Ensin on karkkiraha ja karkkipäivä kerran viikossa. Sitten siirrytään viikkorahaan ja viikkorahan suuruus ja siitä käytävät neuvottelut lisääntyvät nuoren siirtyessä teini-ikään. Nuoren omaan kulkupeliin tarvitaan polttoainetta enemmän ja enemmän. Olen huomannut, että kaikki menee mikä myönnetään. Tästä pääsenkin sopivasti otsikon aiheeseen kuntaverosta ja verotuksesta laajemmin. Rakenteellinen vinoutunut kulurakenne kuluttaa kaikki mitä sinne annetaan.

Verotuksen pitäminen maltillisella, kilpailukykyisellä tasolla, on merkittävä tapa pitää kaupunki vetovoimaisena. Asukkaista käydään kovaa kisaa kuntien ja kaupunkien kesken. Veronmaksajia tarvitaan. Mitä monipuolisempi asukasrakenteemme on, sitä enemmän saamme verokertymää maltillisella verotuksella, eikä painetta verojen korotukseen ole. Kuntaveroa ei pidä nostaa, olemme seutukaupunki ja siinä on riittävästi hallittavaa ja asemoitumisemme kanssa tekemistä näinkin lähellä Turkua ja Helsinkiä. Muu seutukaupungit kilpailevat samoista asukkaista meidän kanssa. Veroprosentilla on merkitystä, kun päätetään vakituisesta asuinpaikasta.

Kulurakenteen jatkuva seuranta ja palvelutuotannon prosessien arviointi kuuluu kehittyvän kunnan toimintatapoihin. Seurantajärjestelmästä syntyvät raportit on oltava helposti luettavia. Muodostunut data on luontevasti prosessin aikana syntyvää eikä aiheuta suurta lisätyöponnistusta viranhaltijalta. Raportteja ei kannata tuottaa, mikäli data ei anna palveluketjuun lisäarvoa ja tuo esiin kehityspisteitä. Tarkastelupisteet ovat tarkkaan suunniteltavissa ja muutos-ja kehittämistarpeisiin päästään kiinni nopeasti.

Tietynlainen hitaus kuuluu kunnalliseen päätöksen tekoon. Nopeaa ja poukkoilevaa päätöksentekoa ei kestä kukaan, siinä jää moni asia huomioimatta. Hitaasti hyvä tulee, sanotaan ja sen uskon koituvan Salon talouden kannalta parhaaseen mahdolliseen tulokseen uuden nyt valittavan päättäjäjoukon kanssa.

Marjaana Mänkäri